sunnuntai 10. toukokuuta 2020

Virtuaalinäyttelyni avautuu su 17.5.2020

Tervetuloa mukaan
22q at the Zoo -eläintarhapäivän
kunniaksi tehdylle
virtuaalikierrokselle
taiteeni pariin

ELI MUN 
ENSIMMÄISEEN
VIRTUAALITAIDENÄYTTELYYN!!

Tiedätte, että tykkään
maalata eläimiä
- oikeita eläimiä 
läheltä ja kaukaa 
sekä fantasiaeläimiä.
No, nyt niitä pääsee
fiilistelemään 
tällä kierroksella.


Klikkaa 
Youtube-linkkiä


ja olet mukana!
Kiitos, kun osallistuit.
(klikkaa linkkiä)


Kyse on maailmanlaajuisesta
22q at the Zoo -päivästä, 
joka alkaa, kun aurinko nousee
Australiassa ja päättyy,
kun aurinko laskee 
Hawaijin tienoilla.
Tarkoitus on tehdä tunnetuksi
22q11.2-oireyhtymiä, jotka 
kuuluvat harvinaissairauksiin.
Koko maailman
maakohtaiset järjestöt 
johdolla järjestävät
eläintarhaohjelmaa 
omissa maissaan.
Tänä vuonna 
koronan takia kaikki
tapahtuu virtuaalisesti.
Suomen
22q11 Finland ry
järjestää päivän tapahtuman
minun taidenäyttelyni kautta.


TERVETULOA MUKAAN!
Kannattamaan hyvää asiaa!

Teokseni Aurinkoruhtinas toimii
kertojana virtuaalikierroksella.

Teokseni Kakadu on promo-kuvassa.

22q at the ZOO -eläintarhapäivä su 17.5.2020

Maailmanlaajuinen 22q at the Zoo -päivä 17.5.20







Kevään merkkejä

Melkein vois sanoa,
että kesän merkkejä:
luonto alkaa vihertää,
kukkia pilkistää kaikkialta,
pörriäiset tekee pesää 
ja linnut laulaa.

Koronakevään
parasta on ollut
jokapäiväiset lenkit luonnossa!

Jotain hyötyä tästä 
korona-arjesta on ollut.
Äiti on remontoinut
mun pihat.
No, on iskäkin ollut 
apuna isommissa jutuissa.

Nyt on kiva chillailla
ja grillailla pihalla.
Kisukin tykkää.
Se nuuhkii silmät kiinni
ja syö ruohoa :D







Erilainen kevät 2020

Tuli korona ja muutti koko maailman,
tai ainakin mun arjen ja elämän.
Vai muuttiko sittenkään?

Jäin kotiin eristykseen 
jo aika aikaisessa vaiheessa,
kun koronavirus alkoi tunkeutua
Suomeen. Mun perhe päätti
suojella mua tartunnalta,
sillä mun perussairauden takia
se ei olisi ehkä mulle 
kovin helppo juttu.

Aika nopeasti saimme
mun systeemit toimimaan
ihan samalla tavalla
kuin kävisin töissä ja terapioissa

koronasta huolimatta.
Lyhdyn kuvataiteilijan työnohjaus

toimii ihan samoina päivinä
kuin aiemmin kävin töissä.

Nyt juttu tapahtuu vaan 
virtuaalisesti padin kautta.

En enää parin kuukauden
toimimisen jälkeen edes
välttämättä ajattele,
ettei nähdä livenä.
Kaikki toimii niin hyvin!
Sama juttu terapioiden kanssa.
Aika upee tunne niistä.
Arki kuluu samalla tavalla 
kuin ennenkin, 
vaikka en juuri missään 
ihmisten ilmoilla käykään.

Mukavinta tässä 
uudenlaisessa elämässä on se,
että vaikka ei pääsekään 
livenä mihinkään shoppailemaan,
silti saa shoppailla kaiken aikaa
netin kautta
kissanhiekasta ja desinfiointiaineesta 
lähtien tavallisiin ruoka 
ja muihin tarpeisiin.
Ja sitten 
ne vaan ilmestyy oven taakse :D

On tämä korona-aika ollut silti
aika mietityttävää 
ja jotenkin myös pelottavaa.
Siitä on puhuttu paljon 
äidin ja siskojen kanssa.
Ja purin tuntemuksiani myös 
sarjaan maalauksia:

Ekassa kuvaan ihmisjoukkoa,
joka pitää hauskaa jossain 
isolla porukalla ennen 
kuin nuo kokoontumiset kiellettiin. 
Ja tuli ikävä kaikkia ystäviä.

Toinen kuvaa kadonneita.
Alkoi tulla uutisia 
koronaan kuolleista.
Se on pelottavaa.

Kolmas työ kuvaa sairaaloita.
Siellä on kurjaa ja vaikeaa.
Osa sairaalapedeistä 
on jo tyhjentynyt.
En osaa sanoa,
ovatko päässeet kotiin 
vai kuolleet.
Tyhjiä petejä kuitenkin.

Tällaisia:


Ikävä ihmisiä
Akryyli kankaalle, 2020

Kadonneet
Akryyli kankaalle, 2020


Kärsivät
Akryyli kankaalle, 2020



Kettukin Taiteilijamatrikkeli

Viime vuoden lopulla eli 2019 Kettuki ry:n perusti Suomen erityistä tukea tarvitseville taiteilijoille oman taiteilijamatrikkelin. Sieltä löytyy jokaisesta mukana olevasta taiteilijasta taiteilijaesittely, CV, kuvia teoksista ja tietoa, miten teoksia voi hankkia.
Minulla oli ilo olla mukana ensimmäisten mukaan valittujen taiteilijoiden joukossa.

ks. Kettukin taiteilijamatrikkeli