Lyhdyn Joulupolku 2018

Mun työpaikka,

eli Lyhty,

järjesti ihan super hienon

Joulupolun 

Tähkätien yksikön

ympärille ja läheisyyteen.

Mä pääsin sinne

myös töihin

Ninan kanssa.

Me pidettiin yhdessä

piirustuspajaa :)

Ja sitten mun perhe

tuli hakemaan mua pois töistä,

ja me kierrettiin joulupolulla

ja ajeltiin heppakyydillä

ihan niinkuin 

ennenvanhaan :)

Oli tosi kivaa!

Kunnon joulufiilis!

Kiitos!

Elviira ja Ilona tulivat

maalailemaan 

Ninan ja mun pajaan :)

Mun nimikyltti :)

Ja heppa-ajelulla! Etsi Elviira :)

Iskä ei mahtunut mukaan, mutta

onneksi joku otti kuvia!

Mentiin lujaa :)

Riikinkukon vuosi

Tämän vuoden 

iso projekti on ollut 

riikinkukko-maalaus.

Mä aloitin sitä 

jo keväällä

ja se valmistui

hyvää vauhtia.

Sitten loppui ideat.

Se ärsytti ja kiusasi

minua koko syksyn.

Pällisteli siinä, 

enkä keksinyt,

mitä sille tekisin.

Me muutimme 

maanantai-työpajan

Lapinlahden Lyhteestä

Nina työhuoneelle 

Porvooseen.

Riikinkukko,

ja monet muut työt,

muutti mukana.

Olen tiennyt, 

että se on kesken,

mutta se on odotuttanut

valmistumistaan...

- Vaikea tapaus!

Ehkä riikinkukot ovat.

No, me päätimme

Ninan ja äidin kanssa, 

että otan tuon pahuksen

hankaluuden kotiin

ja valmistan sen siellä.

Äiti ehdotti

ihan uutta tekniikkaa,

ja Nina ehdotti,

että sekoittelisin

lilan eri sävyjä.

Päätin kokeilla,

mitä ideoista irtoaisi.

Se hermostutti ja väsytti,

ja meinasi pinna palaa.

Hetken testailtuani

huomasinkin,

että sienellä työskentely

sai elävän tuntuista 

pintaa aikaiseksi.

Ja vihdoin

riikinkukko sai 

uudet sulat,

ja sitten se sai

vielä uuden nimen:

Aurinkoruhtinas 

"Aurinkoruhtinas"

Alkutalven juttuja

Joulukuun alussa 

tuli käytyä 

ystävien kanssa

jälleen tutun tavan mukaan

KAARISILLAN 

JOULUMYYJÄISISSÄ.

Ihana fiilis,

paljon tuttuja,

haleja ja rupatteluja.

Makasiinissa

pitää tietysti aina käydä

myös moikkaamassa

tuttuja

ja nauttimassa

glögit ja piparit.

Henna-Karoliina oli

järkännyt meille vielä 

tyttöjen illan

myyjäisten jälkeen.

Ihanat ystävät

ja kiitollinen mieli <3

Itsenäisyyspäivääkin juhlimme

perinteisti perheen kanssa.

Tällä kertaa 

jostain syystä 

oli erilainen tarjoilu, 

kun siskot eivät syö 

enää kaikkea.

Mutta Illallispöytä 

notkui herkkuja silti,

ja meillä oli jälleen

kauniit mekot päällä.

Joulua kohti mennään

taas kovaa vauhtia.

Se tarkoittaa,

että kotiin tulee tuoksuja

ja koristeita 

ja on enemmän aikaa 

chillailla,

mutta ei ihan vielä.

On vielä paljon 

tehtävää,

ennen kuin 

tulee joulu.

Fionakin odottaa 

jo joulua.

Saakohan se paketin?