Meilahti on tosi tuttu paikka mulle.
Aika moni jo moikkaa
ohikulkiessaan.
Isoja juttuja on tapahtunut,
mutta olen oppinut
luottamaan lääkäreihin
ja hyvään hoitoon.
Hoitajat yrittävät tehdä kaikkensa,
että sairaalassa olo olisi mukavaa.
He ovat mm. pelikonsoleiden
käytön ammattilaisia;
pientä lisää
sairaanhoitajan ammattiin.
Täällä ei sanota,
että ei kuulu mun tehtäviin
- kaikki kuuluu,
jos vain potilas viihtyy.
Nyt oikeastaan
ymmärrän sen ekan kerran.
Ei mua jännitä, eikä pelota.
Odottelen vaan toipumistani,
ja lököttelen.
No, ei tämä herkkua ole,
mutta menettelee.
Tämän reissun aikana
olen miettinyt paljon
myös mun maalauksia.
Niissä on aina
vaikutteita näistä
varjoisemmista ajoista
myrskypilvinä taivaalla,
yötä, pimeyttä,
tai kyyneleitä,
tai uhkaavaa vaaraa
jotenkin toisella tavalla.
Vaikka maalaus sinänsä
kertoo ihan jostakin muusta,
on tämä mun elämäni läsnä
teoksissani.
Kurkatkaapa vaikka
tässä sivustolla uudelleen
noita mun maalauksiani.
Mä oon muuten
alkanut innostua
myös valokuvauksesta.
Tykkään ottaa art-kuvia.
En ota useinkaan
selfieitä tai turhia kuvia,
vaan yritän löytää
kivan kuvakulman.
Nämä tässä alla
ovat mun itse ottamia
valokuvia.
Ehkä laitan niitä esille
joskus jonkun näyttelyni
mukaan.
Nyt lököttelen toivottavasti
pikkuhiljaa jo kohti kotia
- niin toivon ainakin.
Kiitos taas kerran
Meilahden arvokkaalle avulle <3
Meilahti
(Tämä on äidin ottama)
"Varokaa!!"
Tässäkin kivassa kuvassa
yllättävä pilvi rikkoo sinistä taivasta...
